Takavuosien atk-alkuhämärässä automaattinen tietojenkäsittely sijoitettiin useimmissa oppilaitoksissa osaksi luonnontieteellistä opintokokonaisuutta, tyypillisesti matematiikan ja fysiikan rinnalle.
Vuosien saatossa tietojenkäsittelyala on kuitenkin muuttunut monimuotoisemmaksi ja soluttautunut lähes kaikille liike-elämän ja arjen osa-alueille. Nykyään tietotekniikka koskettaa yhtä lailla kaupallisia, humanistisia kuin taidealojakin.
Tietojenkäsittelytekniikkakin sisältää nykyisin paljon muuta kuin pelkkää ohjelmointia.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen (TKTL) laitoksella opetus jakautuu viiteen pääalueeseen, joista vain yhdessä keskitytään ohjelmistotuotantoon:
* algoritmit
* informaatiojärjestelmät
* älykkäät järjestelmät
* ohjelmistotekniikka sekä hajautetut järjestelmät
* tietoliikenne
IT-alan koulutus tarjoaa haasteita niin oppilaille kuin koululaitoksille. Suurin ongelma on pätevien opettajien niukkuus. Työmarkkinat imuroivat kaikista välkyimmät gurut, eikä opettajan ammatti muutenkaan houkuttele.
Työmarkkinoiden imu koskettaa yhtä lailla opiskelijoita. Lahjakkaat jättäytyvät herkemmin pois koulutuksesta. Heille tulisi tarjota enemmän haasteita, jotta mielenkiinto säilyisi ja ala tuntuisi tarpeeksi palkitsevalta.
Tietoalojen koulutusta tulisi Suomessa muutenkin tarkastella kriittisesti. Tuotetaanko alalle järkevässä suhteessa oikean tyyppisiä osaajia?
Vastaamista tietenkin helpottaisi, jos vain tietäisi mikä 5-10 vuoden kuluttua on sitä "oikean tyyppistä osaamista".
Julkaisujärjestelmä: Drupal | Tietoa Assemblix.netistä