Vuonna 1999 käynnistynyt Eolas-patenttiriita on edennyt varsin poukkoillen. Ensimmäisessä tuomiossa vuonna 2003 oikeus totesi Microsoftin Internet Explorer -selaimen rikkovan Eolasin patenttia ja määräsi jättikorvausten lisäksi Microsoftia muuttamaan teknistä ratkaisuaan. Yhtiö ei ollut tyytyväinen ja päätti valittaa, mutta kehitti varmuuden vuoksi IE:lle korjausratkaisun.
Internet Explorerin ensimmäinen Eolas-korjausehdotus olisi ravistellut Windows-käyttäjäkokemusta, sillä alkujaan ideana oli käyttää ponnahdusikkunoita. Vuoden 2004 alussa yhtiö sai kuitenkin luvan jatkaa nykyisen IE-toteutuksen jakelua valitusksäsittelyn ajan.
Valitusprosessi ei ole viime aikoina edennyt Microsoftin kannalta toivotusti, ja yhtiö on varautunut Eolasin voittoon. Yhtiö on toteuttanut muutoksia Internet Exploreriin ja lähettänyt aiheesta tiedotteen ActiveX-komponenttien valmistajille, OEM-partnereille ja sisällöntuottajile. MSDN-palveluun on lisätty myös ohjesivut, joissa selostetaan APPLET-, EMBED- ja OBJECT-elementtien toiminnallisuuden muuttuminen.
Ohjelmistopatentit ovat puhuttaneet viime aikoina EU:ssa. Lainsäädäntöä ollaan monien mielestä meilläkin sovittamassa USA:sta tutulle pilkunviilausmalliin, jossa kaikki mikä ei ole erikseen sallittua on automaattisesti kiellettyä.
Ohjelmistopatenteista keskustellaan useimmiten niin teoreettisella tasolla, ettei selkeiden mielipiteiden muodostaminen ole helppoa. Eolas vs. Microsoft -tapauksen kädenvääntö on mielenkiintoista seurattavaa, koska se konkretisoi hyvin patentoinnin haasteita.
Aluksi on syytä täsmentää, että Eolasin kohdalla ei ole kyseessä varsinainen ohjelmistopatentti. Patentissa kuvataan menetelmä, jolla vuorovaikutteisia komponentteja upotetaan web-sivuille. Menetelmäpatentit koostuvat usein monen tekijän yhdistelmästä, tyypillisesti uudesta tavasta käsitellä ennestään tunnettuja käsitteitä.
Eolasilla olisi siis patentin perusteella yksinoikeus:
Näiden pääkohtien lisäksi patentti kuvaa myös esimerkiksi sen, kuinka upotettun sovellukseen voi linkittää ulkopuolisia tietolähteitä.
Koska patentti muodostuu monesta osatekijästä, ei yksittäisen osan hyödyntäminen välttämättä vielä riko patenttisuojaa. Vaihtoehtoisen toteutuksen on kuitenkin poikettava tarpeeksi patentin kuvaamasta, jotta tulkintaerimielisyyksiä ei syntyisi.
Microsoftin Eolas-kiertopaikkauksessa on keskitytty automaattisuuden ja vuorovaikutteisuuden määritelmiin. Normaalisti upotettu sovellus ei voi jatkossa olla enää automaattisesti vuorovaikutuksessa käyttäjän kanssa.
Microsoft kiertää ongelman poistamalla yhtälöstä automaattisuuden. Jatkossa käyttäjän tulee aktivoida upotettu sovellus manuaalisesti klikkaamalla sitä kerran tai valitsemalla se näppäimistöllä.
Ilman tällaista aktivointia sovellukset saavat kyllä toimia melko vapaasti, eli niissä voi pyörittää Flash-videota tai ajaa Java-sovelmaa. Käyttäjä ei voi kuitenkaan välittömästi ohjata autopelissä ajokkiaan tai pysäyttää videotoistoa yhdellä näppäinpainalluksella.
Ponnahdusikkunoihin perustuneeseen korjausmalliin verrattuna uusi ratkaisu on huomattavasti elegantimpi ja vähemmän häiritsevä. Käyttäjän mielestä muutoksessa ei ole silti mitään järkeä. Onkohan Eolasinkaan?
Microsoft on tulkinnut Eolas-patentin kuvaavaan vain sellaista upotustapaa, jossa sovelluksen määrittelykoodi annetaan suoraan web-selaimeen siirrettävässä lähdekoodissa. Joustavan tulkintansa ansiosta Microsoft on oivaltanut, että välittömästi vuorovaikutteisia sovelluksia voidaan jatkossakin ujuttaa sivulle, kunhan niiden määrittelykoodi luodaan sivulle dynaamisesti.
MSDN-ohjesivustolta löytyy valmiita esimerkkejä, joissa esitetään kuinka ActiveX-oliot saa toimimaan kuten ennen. Vaikka tässä ei kirjaimellisesti otettuna loukattaisi Eolasin menetelmää, lopputulos on käytännössä sama ja skriptikikka on siten ainakin lain hengen vastainen.
Microsoftin kyseenalaisia kiertoratkaisuja arvioitaessa on kuitenkin syytä muistaa, että itse patenttikin on varsin kyseenalainen. Todellisuudessahan menetelmä oli jo entuudestaan tunnettu ja käytössä laajalti kauan ennen patentin sisäänjättöä.
Patentti ei kaiken lisäksi uhkaa pelkästään Microsoftia vaan yhtä lailla Netscapea, Mozillaa ja Operaa. On kuitenkin epätodennäköistä, että Eolas alkaisi sotia pienempien toimijoiden kanssa.
Eolas-tapauksesta toivottavasti opitaan edes se, kuinka hankalaa ja turhaa ohjelmistoalan peruskäsitteiden patentointi voi olla. Rekursiivisilla säädöksillä kryptattu tuore tekijänoikeuslaki on varoittava esimerkki siitä, kuinka vaikeaa abstraktien immateriaalikäsitteiden mallintaminen lain avulla voi olla.
Julkaisujärjestelmä: Drupal | Tietoa Assemblix.netistä