Naiset ja menetelmät puhuttivat

Työnantajani on suhteellisen pieni ohjelmointitalo: koko talossa n. 20 henkeä, joista ohjelmistokehityksessä tällä hetkellä noin viisi ja puoli. Tiimimme koko on puolittunut noin kolmen ja puolen vuoden aikana, mitä olen talossa ollut.

Projektimme kehitys etenee vanhan vesiputousmallin mukaisesti. Lähes mitään ei suunnitella tai tutkita etukäteen, dokumentointia ei pahemmin harrasteta, eikä asiakkaan näkökulmaa oteta esimerkiksi protoilemalla huomioon. Eli huonosti menee.

Tiimimme tuottavuus vaihtelee, koska noin puolet toimii tuntityöläisinä, myös minä mukaan lukien. Osa tiimistämme työskentelee vapaaehtoisesti viikonloppuisin ja yötä myöten, vaikka ylitöistä ei erillisiä korotettuja korvauksia saakaan. Nykyään kukaan ei enää stressaa siitä, että versio myöhästyy. Toki se laskee motivaatiota, mutta kenelläkään ei enää riitä intoa tehdä ympäri vuorokautista loppurutistusta projektin valmiiksi saattamiseen.

Mitään selkeää aatetta ei ole tiedossa, vaikka itse olisin ollut jo jonkin aikaa sitten valmis kokeilemaan uusia menetelmiä, mm. ääriohjelmointia. Ei kuulemma sovi tiimillemme, joten ei siitä sen enempää.

Omakohtaisen kokemuksen perusteella uskallan väittää, että tuntityöläisen osalta tärkeimmäksi nousee töiden organisointi. Mikäli työt ovat levällään eikä kukaan hallitse projektia kokonaisvaltaisesti, ei ole mikään ihme, että aikataulut eivät pidä.

Nykyään projektiamme vetää tiimimme kokenein henkilö, jolla ei ole mielestäni tarvittavaa auktoriteettia saati kokemusta projektinhallinnasta. Kokemusta ohjelmoinnista sentään löytyy, mutta se ei riitä.

Vaikka voin todeta, että yrityksessämme ja työssäni on paljon huonoa, löytyy siitä paljon haasteita ja hyviä kokemuksia itseni kaltaiselle lähes-keltanokalle. Kärjistäen voisi joskus ajatella tämän olevan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Olen myös kuullut, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin :)

Saa tehdä töitä niin kuin itseä huvittaa ja samalla voi leikkiä kaverin kanssa. Tämä riittää projektipäällikölle, jolla ei muutenkaan ole koodaamisesta käsitystä tai kokemusta. Pomojen mielestä firman pääajatus on ilmeisesti se, että kun koodareilla on kivaa, siinä sivussa tuotetaan jotain mitä voi myydä. Managementtia hoidetaan olemalla kavereita ja käymällä poikien kesken kal(j)alla. Kukaan ei oikein tiedä mitä laatu tarkoittaa, ehkä siksi ettei sillä ole mitään tekemistä tuotteen kanssa.

Tilanteen voi myös nähdä niin, että kyseiseen puuhamaahan kesken opintojen rekrytoitu ylimielinen nulikka koodaa silmät kiinni jotain joka muistuttaa jonkin verran asiakkaalta saatua speksiä. Parikoodaus ja testaus on jo unohdettu, se joka on hölmöyttään joutunut porukan työjuhdaksi saa tehdä kun on kerran aloittanut, extremeä kai sekin. Kyseisestä asiantuntijasta tehdään pikavauhtia pääarkkitehti ja Pyhä Lehmä, jota ei saa häiritä. Näin tieto pysyy tehokkaasti yhdessä paikassa eikä vahingossakaan ole muiden käytettävissä.

Testausta harrastetaan jos joku viitsii, dokumentoinnista on hatara ellei olematon käsitys. Teknisiä kirjoittajiakin on joskus mukana projekteissa, mutta ne kummalliset kyselyikäiset ovat muiden mielestä vain hankalia ihmisiä eikä niiden tekemisillä ole mitään merkitystä. Dokumentoijan näkökulmasta exteriimprougrämming on juosten kusemista.

XP on kivaa, jos ei lopputuloksella ole väliä. Jos halutaan kunnon softaa, XP:n käyttö vaatii toimivan organisaation, tehokkaan kommunikaation ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotta kaikki osa-alueet osataan ottaa huomioon, ei pelkästään sitä että kaverin kanssa on kivempaa. Osittain ymmärretty ja väärin käytetty XP menettelee niin kauan kuin asiakkailla on enemmän rahaa kuin älyä.

Entinen dokumentoija

Nainen on oikea aarre ohjelmoijaksi: Nainen ei yritä tehdä yhdelle riville upeaa koodihäkkyrää, joka tekee kahdeksan valintaa, kuusi laskua ja piirtää vielä muutaman popupin, vaan tekee koodin kauniiksi, selkeäksi ja kommentoidusti niin, että sitä pystyy joku muukin vielä ylläpitämään myöhemmin.

Nainen myöskin tekee sen, mitä on sovittu määräaikaan mennessä, eikä lähde kokeilemaan kaikkea uutta kivaa ja unohda samalla, mitä pitikään tehdä. Naisia pitäisi kyllä ehdottomasti saada lisää alalle!

Olen 40 v. nainen ja olen työskennellyt atk-alalla 80-luvulta lähtien. Sen vuoksi tunnen naisohjelmoijia ja systeemisuunnittelijoita kymmeniä, ehkä satoja.

Oletan, että naisten määrä atk-alalla on viime vuosina vähentynyt, koska mielestäni naisia ei kannusteta atk-alalle kotona eikä koulussa. Myöskin työelämässä atk-alalla naisen eteneminen uralla on mielestäni vaikeampaa ja se vaikuttaa ammatinvalintaan.

Alalla on valtava sukupuoli- ja ikäsyrjintä. Jos on nainen ja vieläpä iäkkäämpi, oma kiinnostus ohjelmointiin ei riitä (vaikka olisi koulutus) - työhönottajat kun ovat nuoria kapeakatseisia nörttejä, jotka ottavat töihin vain tietynlaisia ihmisiä.

Yksi syy siihen miksi naiset ovat enemmän dokumentoijina, testaajina ja määrittelijöinä johtuu siitä, että heidät lempeästi, mutta määrätietoisesti ohjataan näihin duuneihin. Riippumatta naisohjelmoijan omista intresseistä.