
Naiset ja menetelmät puhuttivat
Kuukausi sitten kirjoitin
ääriohjelmoinnista ja softatyön menetelmistä yleisemminkin.
Kyselin kokemuksia ja sain postilaatikkooni muutamia palautekirjoituksia. Kiitos niistä!
Palautteissa toistui usein sama teema: oma henkilökohtainen tai kollegoiden ja esimiesten
epäluulo uusia kehitysmenetelmiä kohtaan.
Jarno kuvailee yrityksensä työkulttuuria näin:
Työnantajani on suhteellisen pieni ohjelmointitalo: koko talossa n. 20
henkeä, joista ohjelmistokehityksessä tällä hetkellä noin viisi ja
puoli. Tiimimme koko on puolittunut noin kolmen ja puolen vuoden aikana,
mitä olen talossa ollut.
Projektimme kehitys etenee vanhan vesiputousmallin mukaisesti. Lähes
mitään ei suunnitella tai tutkita etukäteen, dokumentointia ei pahemmin
harrasteta, eikä asiakkaan näkökulmaa oteta esimerkiksi protoilemalla
huomioon. Eli huonosti menee.
Tiimimme tuottavuus vaihtelee, koska noin puolet toimii tuntityöläisinä,
myös minä mukaan lukien. Osa tiimistämme työskentelee vapaaehtoisesti
viikonloppuisin ja yötä myöten, vaikka ylitöistä ei erillisiä
korotettuja korvauksia saakaan. Nykyään kukaan ei enää stressaa siitä,
että versio myöhästyy. Toki se laskee motivaatiota, mutta kenelläkään ei
enää riitä intoa tehdä ympäri vuorokautista loppurutistusta projektin
valmiiksi saattamiseen.
Mitään selkeää aatetta ei ole tiedossa, vaikka itse olisin ollut jo
jonkin aikaa sitten valmis kokeilemaan uusia menetelmiä, mm.
ääriohjelmointia. Ei kuulemma sovi tiimillemme, joten ei siitä sen
enempää.
Omakohtaisen kokemuksen perusteella uskallan väittää, että
tuntityöläisen osalta tärkeimmäksi nousee töiden organisointi. Mikäli
työt ovat levällään eikä kukaan hallitse projektia kokonaisvaltaisesti,
ei ole mikään ihme, että aikataulut eivät pidä.
Nykyään projektiamme vetää tiimimme kokenein henkilö, jolla ei ole
mielestäni tarvittavaa auktoriteettia saati kokemusta
projektinhallinnasta. Kokemusta ohjelmoinnista sentään löytyy, mutta se
ei riitä.
Vaikka voin todeta, että yrityksessämme ja työssäni on paljon huonoa,
löytyy siitä paljon haasteita ja hyviä kokemuksia itseni kaltaiselle
lähes-keltanokalle. Kärjistäen voisi joskus ajatella tämän olevan
taistelua tuulimyllyjä vastaan. Olen myös kuullut, että asiat voisivat
olla vieläkin huonommin :)
Sannan mielestä äärikoodaus on lähinnä kivaa puuhastelua:
Saa tehdä töitä niin kuin itseä huvittaa ja samalla voi leikkiä kaverin
kanssa. Tämä riittää projektipäällikölle, jolla ei muutenkaan ole
koodaamisesta käsitystä tai kokemusta. Pomojen mielestä firman pääajatus
on ilmeisesti se, että kun koodareilla on kivaa, siinä sivussa tuotetaan
jotain mitä voi myydä. Managementtia hoidetaan olemalla kavereita ja
käymällä poikien kesken kal(j)alla. Kukaan ei oikein tiedä mitä laatu
tarkoittaa, ehkä siksi ettei sillä ole mitään tekemistä tuotteen kanssa.
Tilanteen voi myös nähdä niin, että kyseiseen puuhamaahan kesken
opintojen rekrytoitu ylimielinen nulikka koodaa silmät kiinni jotain
joka muistuttaa jonkin verran asiakkaalta saatua speksiä. Parikoodaus ja
testaus on jo unohdettu, se joka on hölmöyttään joutunut porukan
työjuhdaksi saa tehdä kun on kerran aloittanut, extremeä kai sekin.
Kyseisestä asiantuntijasta tehdään pikavauhtia pääarkkitehti ja Pyhä
Lehmä, jota ei saa häiritä. Näin tieto pysyy tehokkaasti yhdessä
paikassa eikä vahingossakaan ole muiden käytettävissä.
Testausta harrastetaan jos joku viitsii, dokumentoinnista on hatara
ellei olematon käsitys. Teknisiä kirjoittajiakin on joskus mukana
projekteissa, mutta ne kummalliset kyselyikäiset ovat muiden mielestä
vain hankalia ihmisiä eikä niiden tekemisillä ole mitään merkitystä.
Dokumentoijan näkökulmasta exteriimprougrämming on juosten kusemista.
XP on kivaa, jos ei lopputuloksella ole väliä. Jos halutaan kunnon
softaa, XP:n käyttö vaatii toimivan organisaation, tehokkaan
kommunikaation ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotta kaikki osa-alueet
osataan ottaa huomioon, ei pelkästään sitä että kaverin kanssa on
kivempaa. Osittain ymmärretty ja väärin käytetty XP menettelee niin
kauan kuin asiakkailla on enemmän rahaa kuin älyä.
Entinen dokumentoija
Kaksi viikkoa sitten kirjeen aiheena oli puolestaan naiset.
Jutussa oli linkki kyselyyn, jossa esitettiin mielipidevaihtoehtoja sukupuolen merkityksestä
ohjelmistotöissä.
Vaikuttaako sukupuoli softatöissä?
| Miksi vaikuttaisi? | 55 % |
| Kyllä. Mies on kuin luotu koodaamaan. Naiset eivät sovi alalle. | 7 % |
| Kyllä. Miehet dominoivat, koska tyttöjä ei kannusteta alalle opiskelemaan ja naisia syrjitään. | 17 % |
| Kyllä. Nainen on organisointitaitojensa ansiosta kuin luotu ohjelmistoarkkitehdiksi. | 5 % |
| Kyllä. Naisen biologiassa on vain "jotain": Editorissa koodi on elegantimpaa, skriptit selkeämpiä ja bugeja vain sopivasti. | 4 % |
| Ehkä. Naiset pärjäävät viestintätaitoa korostavissa tehtävissä kuten projektivastaavina, määrittelijöinä tai dokumentoijina. | 13 % |
| Vaihtoehdot kuvastavat kysymyksenasettajan lapsellisia ennakkoluuloja ja pönkittävät turhaa sukupuolijaottelua. | 21 % |
| Ei aavistustakaan. | 7 % |
| Ei voisi vähempää kiinnostaa. | 4 % |
Samalla kyseltiin myös arviota naisten suhteellisesta osuudesta alalla ja
vielä erikseen ohjelmointitehtävissä.
Ohjelmoivia naisia tunnettiin keskimäärin 8 luvun vaihdellessa nollan ja 120:n välillä.
Muutamassa palautteessa naisia kehuttiin ja kannustettiin:
Nainen on oikea aarre ohjelmoijaksi: Nainen ei yritä tehdä yhdelle
riville upeaa koodihäkkyrää, joka tekee kahdeksan valintaa, kuusi laskua
ja piirtää vielä muutaman popupin, vaan tekee koodin kauniiksi, selkeäksi
ja kommentoidusti niin, että sitä pystyy joku muukin vielä ylläpitämään
myöhemmin.
Nainen myöskin tekee sen, mitä on sovittu määräaikaan
mennessä, eikä lähde kokeilemaan kaikkea uutta kivaa ja unohda samalla,
mitä pitikään tehdä. Naisia pitäisi kyllä ehdottomasti saada lisää
alalle!
Epäilystä ja pessimismiäkin toki sateli:
Olen 40 v. nainen ja olen työskennellyt atk-alalla 80-luvulta lähtien.
Sen vuoksi tunnen naisohjelmoijia ja systeemisuunnittelijoita kymmeniä,
ehkä satoja.
Oletan, että naisten määrä atk-alalla on viime vuosina vähentynyt, koska
mielestäni naisia ei kannusteta atk-alalle kotona eikä koulussa.
Myöskin työelämässä atk-alalla naisen eteneminen uralla on mielestäni
vaikeampaa ja se vaikuttaa ammatinvalintaan.
Alalla on valtava sukupuoli- ja ikäsyrjintä. Jos on nainen ja vieläpä
iäkkäämpi, oma kiinnostus ohjelmointiin ei riitä (vaikka olisi koulutus)
- työhönottajat kun ovat nuoria kapeakatseisia nörttejä, jotka ottavat
töihin vain tietynlaisia ihmisiä.
Yksi syy siihen miksi naiset ovat enemmän dokumentoijina, testaajina ja
määrittelijöinä johtuu siitä, että heidät lempeästi, mutta
määrätietoisesti ohjataan näihin duuneihin. Riippumatta naisohjelmoijan
omista intresseistä.
Harri J. Talvitie

|