 |
 |
|
|
Softaduunarin äkkisukellus
Ohjelmoijilla on kaikesta päätellen tukalat oltavat.
Kupla toi monelle rajattomasti töitä. Nyt talous on kuralla ja väkeä potkitaan
pois tai vähintäänkin pitkälle pakkolomalle.
Niillä, joilla on vielä töitä, saavat paiskia useammankin edestä.
Joillakin työpaikoilla vallitsee darwinistinen selviytymismentaliteetti. Heikkolahjaisimmat
tai "väärän" teknologian valinneet kokevat olevansa uhattuina.
Vapaa-ajalla opiskellaan J2EE:tä tai .NETiä, jotta kehityskeskustelussa olisi jotain,
millä päteä.
Uudet välineet ja kehitystekniikat synnyttävät myös muutosvastarintaa tai
suoranaista epätoivoa.
Työn tekeminen vanhoilla menetelmillä ja välineillä kuitenkin turhauttaa, koska "siinä uudessa
alustassa on kaikki valmiina, tätäkään ei tarvitsisi koodata käsin!"
Vapailla koodareilla ja yksityisyrittäjillä sähköposti täyttyy
työtarjousten asemesta pelkästä roskapostista.
Projektitöissä olevilta vaaditaan entistä tarkempia perusteluja jokaisesta työtunnista.
Asiakkaat hyödyntävät tilannetta ja teettävät härskisti ilmaisia töitä.
Perinteisin tapa on vaatia tarjouksen mukana yksityiskohtainen suunnitelma.
"- Demo olisi tietty ihan kiva. Niin, ja me otamme kyllä yhteyttä. Paitsi silloin, jos
työharjoitteleva koodivelhomme osaakin rivöörsengineerata teidän aktsönskriptinne."
Työttömyydestä ja uupumisrajat ylittävien loppuunpalamisista seuraa masentavia
ihmiskohtaloita. Ohjelmoijalle pienikin häiriötila korvien välissä aiheuttaa paniikin.
Jos ei ajatus luista, ei juokse palkkakaan.
Monilla on käynyt mielessä jopa alan vaihto.
Innostuneisuus ja luontainen mielenkiinto
kaikkeen uuteen on tukahdutettu mahdottomilla aikatauluilla, pakkopullaohjelmoinnilla tai
tylsillä ylläpitotöillä.
On kuitenkin muutamia optimisteja, joiden mielestä tiukasta taloudesta
ja "löysien karsimisesta" seuraa jotain hyvääkin. Tarpeeksi monen burn-outin ja pieleen
menneen projektin jälkeen opitaan ehkä vähitellen arvostamaan henkiseen hyvinvointiin
ja työnohjaukseen liittyviä taitoja.
Ohjelmistoalan epävarmuus ja hapuilu johtuvat osin siitä, ettei ohjelmistotyöläisen
elinkaarta tunneta tarpeeksi. Onhan ohjelmistotuotannon historia vasta yhden sukupolven
mittainen.
Miltähän ala näyttää 20 vuoden kuluttua? Missä ovat silloin ajuriasiantuntijat ja oliogurut?
Harri J. Talvitie
|
|
 |
