|
 |
Harmaantuvia koodivelhoja vai välkkyjä moniosaajia?
Mitä mahtaa pari-kolmekymppinen koodaaja tai kolme-nelikymppinen
suunnittelija puuhailla neljännesvuosisadan kuluttua?
Menetelmien ja välineiden tulevat muutokset vaikuttavat toki työn luonteeseen,
mutta minne vievät vuodet itse kehittäjää?
Vaikka mennyt kertoo myös tulevasta, saattaa softa-alan lyhyttä ja
poukkoilevaa historiaa mallintamalla ja ekstrapoloimalla
syntyä lähinnä surkuhupaisa parodia.
Menneiden vuosikymmenten scifi-visiot ovat toki viihdearvonsa
puolesta jo itsessään arvokkaita - kuten eräät tuoreemmatkin it-uumoilut:
"Internet on tänään saanut jo reaalisen voiton [..]. Bill Gates tulee myöntämään
tämän ensimmäisenä eikä Microsoft Network koskaan muodostu
todelliseksi kilpailijaksi Internetille, kuten vielä hetki sitten tuotteen
lanseerausvaiheessa uumoiltiin. Miten netin sitten käy?"
(Veli-Antti Savolainen: Huominen on tänään, 1995).
"Anna kun setä nyt kertoo"
Seniori-ikää lähestyvien konkareiden kokemuksista on kaikesta huolimatta lupa
poimia hippu yleispätevää yleistettävää.
1970-luvulla syntyneenä tunnen vain kourallisen 1960-luvulta saakka it-piireissä
pyörineitä ja vielä harvempia ohjelmistoalalla koko tuon ajan työskennelleitä.
Ensimmäisenä mieleeni nousee Rationalin käyttäjätilaisuudessa Orlandossa
viime vuonna kielipuolisena välikielisenä haastattelemani
oliopioneeri Ivar Jacobson.
Parikymppisenä Ericsson-insinöörinä Jacobson kehitti ensimmäisen komponenttipohjaisen ohjelmistoratkaisun.
Konekielellä kompaktisti koodattu softa tarvitsi kuulemma yhden kaappitietokoneen hoitamaan pelkästään
vtable-taulukoita eli metodien muistiosoitteiden hallintaa. Näin siis vuonna 1967.
Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin Jacobsonin innovaatiot jalostuivat parin muun
amigon
avustamana UML-mallinnustekniikaksi ja siinä sivussa RUP-menetelmäksi.
Haastatteluhetkellä 63-vuotias Ivar ei perusohjelmointiin kuulemma pahemmin enää sorru. Tilalle
ovat astuneet agentit ja muut korkealentoiset visiot. Agneta-tyttären luotsaama
ruotsalaisyritys Jaczone hyödyntää isän
ideoita WayPointeriksi nimetyssä UML-välineessä.
Tällainen ruohonjuuritasolta korkealentoisiin sfääreihin päätyminen on varmasti
tyypillinen kehityskaari monelle, varsinkin akateemisen maailman it-kasvatille.
Vaihtoehtoisia uraputkia on tarjolla vuonna 1986 ilmestyneen Programmers at Work -kirjan
(ISBN 0-914845-71-3, ei tosin löydy enää alkuperäisen julkaisijansa eli Microsoft Pressin
sivuilta) aikansa "merkittävimmiksi ohjelmoijiksi" nimeämien ja syvähaastattelemien 19 koodaajan myöhemmistä
kohtaloista.
Kannessa komeilevan porukan (arvatenkin eräs Bill Gates, Dan Bricklin, Ray Ozzie, Gary Kildall,
Charles Simonyi, C. Wayne Ratliff, Jonathan Sachs, Toru Iwatani jne.)
nykykuulumisia on mielenkiintoista tutkailla: osa on rikastunut ja säilyttänyt nörttiytensä, muutamilla ovat liiketoimet seilanneet vuoristorataa,
jokunen on kypsynyt koodaukseen ja loput vain maan alle vajonneet.
Ensimmäisen taulukkolaskimen eli VisiCalcin MIT-opiskelukaverinsa Bob Frankstonin kanssa
vuonna 1978 ideoinut ja kehittänyt Dan Bricklin (s. 1951)
on jatkanut innovointia: Trellix-sisältöväline ei lukuisista Microsoft-puffauksista
huolimatta ole pärjännyt aivan ensi-idean veroisesti.
Viisikymppisen Bricklinin blogeista päätellen
herra oli tosin ihastunut hiljattain pidetyn PDC-tapahtuman Longhorn-demoon, jossa 20-vuotiaan VisiCalcin avulla
havainnollistettiin tuon seuraavan Microsoft-käyttöjärjestelmän yhteensopivuutta kauas taaksepäin.
CP/M:n ja GEM:in kehittäjä Gary Kildall (s. 1942) kuoli 52-vuotiaana eli vuonna 1994,
arvatenkin Microsoftin DOS-sodissa väsähtäneenä.
@-sukupolvi?
Nuoremman polven eli 1970- ja 1980-luvuilla syntyneiden tulevaisuudennäkymiä ei
voi kolvikoodarin kokemuksista siis johtaa. Vaikka elämän ja urakehityksen peruslait
yhä osin (jaa, miltä osin?) pätevätkin, on porukan koostumus ja alakin ratkaisevasti
muuttunut: kuplia, kuolemia ja kohtaloitahan riittää!
Tulevaisuutta on kiva ennustella: tekohetkellähän arvailijaa ei voi tuomita.
Kristallipalloa en omista, tyydyn laavalamppuun.
Ektoplasmaa, hmm.
No, oikeasti en omista kumpaakaan.
Omien visioiden sijaan uskallan toistaa virallisempia arvauksia: nuoriso kutistuu,
ET-porukka räjähtää. Ja menivät vielä eläkesäästöjäkin sorkkimaan!
Geriatriapommin purkamiseksi halutaan nyky-yksilön tuottavaa vaihetta venyttää kaikista
päistä. Työuraansa aloittelevista parikymppisistä monet saattavatkin pysytellä geeniterapioiden
ja neuronanokoneiden ansiosta kärryillä vielä 80-vuotiainakin.
Löytyyköhän vaarin kirjastosta siis L4UE 1.5:n (Latte 4, Universal Edition) tai StereoFX 5:n
(Mono-innovaatioilla terästetyn WinFX:n) viimeisimmät speksit vai kuihtuuko isoisä Ivar-agentin
ansiosta fosiiliksi?
Harri J. Talvitie
|
